Vedämmekö Jumalan itsemme tasolle * Do we draw God on our own level

Määritellessämme Jumalan kolmeksi persoonaksi... niin kuin kolminaisuusopin kannattajat tekevät... Jumala vedetään alas kuolevaisen ihmisen tasolle.

When we define God as three persons... like the Trinitarians do... we decrease 
God on our own level.

Olen kirjoittanut jo aikaisemmenkin persoona-sanasta, mutta pieni kertaus lienee paikallaan. 

I have already written about the word "person", but I think repetition makes good.

Sana "person" on alunperin latinaa, josta se on levinnyt muihin kieliin samalla, kun sen alkuperäinen merkitys on saanut uusia vivahteita. Latina ei kuulu juutalaisten kieliin (kuten heprea ja aramea), ja siksi sana "person" tai mikään sen johdannainen ei esiinny Vanhan Testamentin alkuteksteissä. Kuitenkin esim. eräissä englanninkielisissä käännöksissä saatamme törmätä sanaan "person" myös Vanhan Testamentin puolella. 

Originally the word "person" is Latin, from which it has been loaned when it's original meaning has been changed at the same time. Latin is not a Jewish language (like Hebrew and Aramaic), and therefore the word "person" or any of it's changed form doesn't occur in the scriptures of the Old Testament. However for instance in some English versions the word "person" appears even in the Old Testament.

Latinankielinen sana "person" tarkoitti alunperin NAAMIOTA, jota näyttelijät käyttivät teatteriesityksissä. Joskus naamari saattoi olla kaksinaamainen (diphus), jolloin sama näyttelijä saattoi näytellä kahta eri roolia kääntämällä ainostaan päässään olevaa naamaria ympäri. Siksi sanan "person" ymmärrettiin tarkoittavan myös näyteltävää ROOLIA, ja myöhemmin itse NÄYTTELIJÄÄ. Ranskan kieleen lainattuna "person" sai myöhemmin laajemman merkityksen, sillä 1700-luvulta alkaen "person" tarkoitti ranskan kielessä ketä tahansa IHMISTÄ/HENKILÖÄ. 

The Latin word "person" meant at first A MASK actors used in theatrical performances. Sometimes a mask could be two-headed (diphus), when one and the same actor could have two roles; he only turned the mask around on his head. Therefore the word "person" was understood also to refer to the ROLE and later also the ACTOR itself. When the word "person" was loaned into French it got a vaster meaning, for from the eighteen century the word "person" meant any PEOPLE/PERSON in French.

Kun ottaa huomioon "person"-sanan synnyn ja lähtökohdan, sen etymologisen kaaren ja merkityksen muuttumiset sekä sanan varsin myöhäisen vakiintumisen nykyisin käytössä olevaan merkitykseen, tuntuu todella hataralta ja epämiellyttävältä määritellä kaikkeuden suurta ja mahtavaa Luojaa/Jumalaa tuollaisella epäraamatullisella sanalla!

When you take into account the origin of the word "person", it's etmology and it's quite late stabilization to it's modern meaning, I think it's a very shake, unpleasant and non-biblcal word to use when you define the mighty Creator/God! 

Aina kun syntyy uusi kielellinen käsite/ilmaisu, on myös tarve etsiä sille vastine jokaisessa kielessä. Näin on käynyt myös latinalaisperäisen "person"-sanan kohdalla. Ellei se ole jossakin kielessä käyttökelpoinen lainasanana sellaisenaan tai hiukan muunneltuna (esim. suomessa "persoona"), se yritetään rinnastaa johonkin jo käytössä olevaan sanaan, joka sopii ilmaisemaan sen merkityksen.

When a new linguistic term/concept is formed, there is a need to translate it into every other language. This is what has happened even with the Latin word "person". If it's not straight useful as such or as some kind of variant (in Finnish "persoona"), it's expressed by some already known word suitable to explain it's meaning.

Hepreassa sanan "person"/"persoona"/"henkilö" vastine on אדם eli Adam/ihminen tai בן אדם eli ihmisen poika. Kun kolminaisuudessa sanotaan olevan kolme persoonaa, siinä on siis kolme ihmistä tai ihmisen poikaa. Tällä tavalla Jumala vedetään alas kuolevaisen ihmisen tasolle, tai kääntäen kuolevaisesta ihmisestä tehdään yhtä suuri kuin itse Jumala on. Näin toteutuu Käärmeen alkuperäinen valhe: "te tulette olemaan kuin Jumala."

In Hebrew the counterword of "person" is אדם or Adam/man or בן אדם or the son of man. When it's said that there are three persons in the Trinity, there are thus three men or three sons of man. In this way God is drawn on the level of mortal man, or inversely man is lifted up on God's level. This is how we make true the first lie of the Serpent:"you shall be like God."

Mistä sitten sana "person" on tullut esim. englanninkielisiin käännöksiin?
Esim. Mal. 1: 8/Webster:"And if ye offer the blind for sacrifice, [is it] not evil? and if ye offer the lame and sick, [is it] not evil? offer it now to thy governor; will he be pleased with thee, or accept thy person? saith the LORD of hosts.

From where the word "person" has come for instance into the English translations? Example Mal. 1: 8/Webster: "And if ye offer the blind for sacrifice, [is it] not evil? and if ye offer the lame and sick, [is it] not evil? offer it now to thy governor; will he be pleased with thee, or accept thy person? saith the LORD of hosts.

Joissakin englanninkielisissä käännöksissä esiintyy  "person"-sanan korvikkeena sana "face"/"faces". Esim. Mal. 1: 8/MKJV: "And now entreat the face of God, that He favor us. This has been by your hands, will He lift up your faces, says the LORD of hosts?"

In some English translations there is a word "face"/"faces". Example Mal. 1: 8/ MKJV: "And now entreat the face of God, that He favor us. This has been by your hands, will He lift up your faces, says the LORD of hosts?"

Sana "kasvot" esiintyy myös hepreassa tässä kyseisessä jakeessa (Mal. 1: 8): 
וכי תגשון עור לזבח אין רע וכי תגישו פסח וחלה אין רע הקריבהו נא לפחתך הירצך או הישא פניך אמר יהוה צבאות׃

The word "face"/"faces" occurs even in the Hebrew text (Mal. 1: 8):
וכי תגשון עור לזבח אין רע וכי תגישו פסח וחלה אין רע הקריבהו נא לפחתך הירצך או הישא פניך אמר יהוה צבאות׃

Kyseisen jakeen käännös onnistuu kyllä ihan hyvin sekä ilman "persoona"-sanaa että ilman "kasvot"-sanaa. Esim. Mal. 1: 8/suom. 1933: "Ja kun te tuotte uhriksi sokean eläimen, niin se muka ei ole paha! Ja kun tuotte ontuvan ja sairaan, niin se muka ei ole paha! Vie se maaherrallesi: mielistyykö hän sinuun, ja onko hän sinulle suosiollinen? sanoo Herra Sebaot."
Esim. Mal. 1: 8/ TS1998: "And when you present the blind as a slaughtering, is it not evil? And when you present the lame and sick, is it not evil? Bring it then to your governor! Would he be pleased with you? Would he accept you favourably?” said יהוה of hosts."

It's possible to translate this verse in question very well even without the word "person" (persoona) and the word "face"/"faces" (kasvot). Example Mal. 1: 8/Finnish 1933: "Ja kun te tuotte uhriksi sokean eläimen, niin se muka ei ole paha! Ja kun tuotte ontuvan ja sairaan, niin se muka ei ole paha! Vie se maaherrallesi: mielistyykö hän sinuun, ja onko hän sinulle suosiollinen? sanoo Herra Sebaot."

Esim. Mal. 1: 8/ TS1998: "And when you present the blind as a slaughtering, is it not evil? And when you present the lame and sick, is it not evil? Bring it then to your governor! Would he be pleased with you? Would he accept you favourably?” said יהוה of hosts."

Uuden Testamentin teksteihin sana "persoona" on tullut kreikan kielen sanasta πρόσωπο (kasvot, ulkomuoto, pinta, henkilö). Ujuttamalla raamatun teksteihin latinasta kreikan kieleen lainattu "persoona"-sana on onnistuttu huijaamaan koko kristikuntaa uskomaan, että yksi Jumala on kolme persoonaa!

The word "person" has come into the texts of the New Testament from the Greek word πρόσωπο  (face,  habits, surface, person). When the Latin word "person" has been loaned into Greek and foisted into the texts of the New Testament , the whole Christianity has been cheated to believe that one God is three persons!

Ehjee ja Jah * Ehyeh and Yah

Kuten tiedämme hepreaa ja eräitä muita seemiläisiä kieliä on alunperin kirjoitettu ainoastaan konsonanttimerkeillä niin, että tietyt konsonantit ovat osoittaneet myös vokaaleja. Vasta masoreetit (700 - 1100 j.Kr.) kehittivät nykyisin käytössä olevat heprean vokaalit. Tämä seikka on pidettävä koko ajan mielessä, kun ollaan tekemisissä heprean kielen sanojen kanssa. 

As we know Hebrew and some other Semitic languages have been originally written only by consonants and some of them meant also the marks of vowels. As late as 700 - 1100 A.D. the Masorets invented the vowels used nowadays. This is the fact we must remember always when we are dealing with Hebrew words.

Sana JAH (יה) tulee heprean konsonnteista Jod ja He. Yleensä tuon sanan/tavun sanotaan viittaavan sanaan Jahve/Jehova ja Tetragrammiin יהוה. On totta, että Tetragrammi alkaa noilla kahdella konsonantilla (heprean sanat luetaan oikealta vasemmalle), mutta niin alkaa moni muukin heprean kielen sana. Miten voimme olla varmoja siitä, että noiden kahden konsonantin muodostama sana/tavu viittaa juuri Tetragrammiin? 

The word YAH (יה) is made of Yod and He. Generally it's said that this word/syllable refers to the word Yahweh/Jehovah and the Tetragrammaton יהוה. It is true that the Tetragrammaton begins with those two consonants (the Hebrew words are spelled from right to left), but even many more Hebrew words begin with those two consonants. How can we be sure that the combination of those two Hebrew consonants refer to the Tetragrammaton alone?

Sanassa EHJEE (אהיה) tuo sama kahden konsonantin yhdistelmä on sanan lopussa. On varsin selvää, että Jumala puhuu itsestään käyttäen sanaa אהיה (minä olen), jossa ensimmäinen konsonantti Alef (א) on yksikön ensimmäisen persoonan tunnus. Sen sijaan kun me ihmiset puhumme Jumalasta, meidän on syytä jättää tuo yksikön ensimmäisen persoonan  tunnus pois. Voimme käyttää tuosta pyhästä Jumalan Moosekselle ilmoittamasta nimestä (2. Moos. 3: 14) vain sen loppuosaa... joko היה (olla/joka on) tai יה (Jumala). 

In the word EHYEH (אהיה) those two consonants are in the end of the word. It's quite clear that the word God uses of himself is אהיה (I am), where Alef (א) is the marking of the first person in singular. Instead when we are speaking of God, it's better to drop that marking (Alef) off. We can use only the rest of the holy name God told to Mose (Ex. 3: 14)... either היה (to be/ he who is) or יה (God).

Kun sana/tavu יה (Jah) liitetään heprean ylistää-verbiin, muodostuu sana הללויהּ (hallelujah) eli "ylistäkää Jumalaa". Hepreassa viimeisen He-kirjaimen sisällä on Mappiq eli piste, joka osoittaa, että He ääntyy konsonanttina, kun se vastaavassa paikassa on yleensä vokaalin pidentymä. Siis suomalaistenkin kannattaa lausua tuo sana loppu-h:n kanssa... hallelujah.

When the word/syllable יה is connected to the Hebrew verb meaning "praise", we get the word הללויהּ (hallelujah) or "praise God". In Hebrew there is a Mappiq or a dot inside the final-He meaning that that it must be uttered as consonant, when it usually in the same position makes a previous vowel longer. Therefore let's pronounce that word with the final-He... even in Finnish... hallelujah.

Tykkää