"Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet."
The message of the third angel in Revelation goes like this (Rev. 14: 7):
"Fear God, and give glory to him; for the hour of his judgment is come: and worship him that made heaven, and earth, and the sea, and the fountains of waters"
Lapsena kuulin kyläläisten puhuvan Jumalan pelkäämisestä. Auttaakseen lapsetkin jumalanpelkoon he opettivat heitä olemaan kilttejä, "tai muuten Jumala pudottaa taivaasta kuuman kiven". Täysin varmuudella en jaksa muistaa, mikä vaikutus tuollaisella uhkauksella minuun oli, mutta kai se negatiivisen puolelle meni.
As a child a heard how the villagers talk about the fear of God. In order to help the children to fear God they taught them to be nice "or otherwise God will drop a hot stone from heaven." I can't remember with certainty how did it affect me, perhaps negatively.
Mitä tarkoittaa suomalainen verbi "pelätä"? Kas, tällaisia selityksiä antaa wikisanakirja:
1. tuntea tai kokea pelkoa jotakuta tai jotakin kohtaan
2. olla huolissaan jostakin, aavistaa jonkin pahan asian tapahtuminen
3. karttaa, vieroksua
4. tuntea kunnioitusta jotakin kohtaan
What does the verb "fear" mean? In the (Finnish) wiki-wordbook I found these explanations:
What does the verb "fear" mean? In the (Finnish) wiki-wordbook I found these explanations:
1. feel or experience fear against somebody or something
2. be worried of something, foresee some evil things to happen
3. stay away, dislike
4. to feel awe toward someone
Viimeinen vaihtoehto luokitellaan suomen kielen ylätyyliksi (vrt. vastakohtana alatyyli).
The last alternative is so called literary style (comp. to vulgar/obscene language).
Johanneksen kehoitus ei siis tarkoita pelkoa, joka johtaisi yöunen tai ruokahalun menettämiseen tai mihinkään fyysisiin oireisiin tai pelättävän kohteen vieroksumiseen ja karttamiseen.
Therefore John didn't mean any fear, which should lead to the loss of sleep and appetite or to any physical symptom or to dislike or escape the object of fear.
Hepreankielisessä Ilmestyskirjan tekstissä esiintyy verbi ירא (jara), jonka merkityksiä ovat pelätä, olla peloissaan, olla uskaltamatta, palvoa, kunnioittaa. Kunnian antaminen eli kunnioittaminen on ilmaistu näin ollen Ilm. 14: 7:ssa kahdella eri tavalla.
ירא (jara) is a Hebrew verb, which occurs in Rev. 14: 7, and it means to be afraid, to be daring, to adore/worship, to honour/respect. Thus "to give glory" has been expressed twice in this verse of Revelation.
1. Moos. 12: 7:ssä kerrotaan Jumalan ilmestymisestä Abramille hänen saavuttua kanaanilaisten maahan Sikemiin, Mooren tammistolle. Tuossa kertomuksessa esiintyy myös verbi ירא (jara), mutta se on käännetty sanalla "ilmestyä" (Jumala ilmestyi). Kuitenkin heprean kielessä sana הופיע (hofia) merkitsee ilmestymistä.
In Gen 12: 7 it's told how God appeared to Abram when he had arrived Sichem, the plain of Moreh. Even in that verse there is the verb ירא (jara), but it has been translated by the word "appear" (God appeared). However the Hebrew verb meaning "appear" is הופיע (hofia).
Johanneksen kehoitus ei siis tarkoita pelkoa, joka johtaisi yöunen tai ruokahalun menettämiseen tai mihinkään fyysisiin oireisiin tai pelättävän kohteen vieroksumiseen ja karttamiseen.
Therefore John didn't mean any fear, which should lead to the loss of sleep and appetite or to any physical symptom or to dislike or escape the object of fear.
Hepreankielisessä Ilmestyskirjan tekstissä esiintyy verbi ירא (jara), jonka merkityksiä ovat pelätä, olla peloissaan, olla uskaltamatta, palvoa, kunnioittaa. Kunnian antaminen eli kunnioittaminen on ilmaistu näin ollen Ilm. 14: 7:ssa kahdella eri tavalla.
ירא (jara) is a Hebrew verb, which occurs in Rev. 14: 7, and it means to be afraid, to be daring, to adore/worship, to honour/respect. Thus "to give glory" has been expressed twice in this verse of Revelation.
1. Moos. 12: 7:ssä kerrotaan Jumalan ilmestymisestä Abramille hänen saavuttua kanaanilaisten maahan Sikemiin, Mooren tammistolle. Tuossa kertomuksessa esiintyy myös verbi ירא (jara), mutta se on käännetty sanalla "ilmestyä" (Jumala ilmestyi). Kuitenkin heprean kielessä sana הופיע (hofia) merkitsee ilmestymistä.
In Gen 12: 7 it's told how God appeared to Abram when he had arrived Sichem, the plain of Moreh. Even in that verse there is the verb ירא (jara), but it has been translated by the word "appear" (God appeared). However the Hebrew verb meaning "appear" is הופיע (hofia).
Jumala ei pelkää mitään eikä pelottele ketään, mutta hänen ilmestyksensä herättää ihmisessä pelkoa/kunnioitusta. Niin kävi myös Abramille. Osoittaakseen Jumalalle kunnioitusta hän rakensi alttarin. Jumalallinen ilmestys vaikutti Abramiin ilmeisen voimakkaasti, sillä hän rakensi alttareita kaikkialle, minne hän meni.
God doesn't fear nor frighten anyone, but his appearance awakes fear/honour in human mind. This is what happened also to Abram. To show honour/respect to God he built an altar. The divine appearance affected Abram so powerfully that he built altars everywhere he went.
Alttarin rakentaminen kuvaa rukousyhteyttä Jumalan kanssa, ja se viittaa myös Jeesuksen uhriin, sillä alttari oli uhripaikka.
To build an altar decipts the connection with God in prayer and it refers also to the sacrifice of Jesus, for an altar was a table for sacrifices.
God doesn't fear nor frighten anyone, but his appearance awakes fear/honour in human mind. This is what happened also to Abram. To show honour/respect to God he built an altar. The divine appearance affected Abram so powerfully that he built altars everywhere he went.
Alttarin rakentaminen kuvaa rukousyhteyttä Jumalan kanssa, ja se viittaa myös Jeesuksen uhriin, sillä alttari oli uhripaikka.
To build an altar decipts the connection with God in prayer and it refers also to the sacrifice of Jesus, for an altar was a table for sacrifices.
Oman kokemukseni ja ymmärrykseni mukaan Jumalan kohtaaminen joko näkyvällä tavalla ilmestyksessä tai hengen tasolla rukousyhteydessä tekee ihmisen käytöksestä vakavan, aran, harkitsevan, punnitsevan. On pelottavaa kohdata pyhä Jumala, jonka kirkkaus voi hetkessä tuhota syntisen ihmisen, ja ihmeellistä... suorastaan mykistävää... kokea hänen armonsa ja anteeksiantonsa, joka peittää syntien paljouden.
As far as I have experienced and understood to meet God either visibly in appearance or spiritually in prayer makes us serious, sensitive, deliberating and pondering. It is scary to meet the holy God, whose brightness could immediately kill a sinner man, but marvellous... absolutely striking... to experience his mercy and pardon covering the multitude of sins.
As far as I have experienced and understood to meet God either visibly in appearance or spiritually in prayer makes us serious, sensitive, deliberating and pondering. It is scary to meet the holy God, whose brightness could immediately kill a sinner man, but marvellous... absolutely striking... to experience his mercy and pardon covering the multitude of sins.
Sen tähden jään toisinaan ihmettelemään, miten jotkut voivat selittää äänekkäästi ja alituisesti, kuinka "Herra/Jumala sanoi minulle niin ja näin tai sitä ja tätä"... niin kuin se olisi tapahtunut ilman mitään erikoista syvää ja pyhää kokemusta. Lieneekö kysymyksessä vain henkilön omat ajatukset vai suorastaan joku väärä henki! Onko ihmisellä oikeus panna pyhän Jumalan suuhun sanoja, jotka ovat usein itsestäänselvyyksiä! Vaivautuisiko Jumala puhumaan asioista, jotka jokainen voi omalla järjellään ratkaista!
Therefore I have wondered how some people can say loudly and repeatedly, how "the Lord/God said to me so and or this and that"... like it had happened without any special deep or holy experience. Could it be only person's own thoughts or some wrong spirit! Whether we have the right to put words into God's mouth... words, which often are obvious! Or could it be possible that God would speak about things we can solve with our own thinking!
Olisi tietenkin hienoa voida olla joku abram tai sarai ja kokea nimenmuutos jumalallisen kohtaamisen myötä. Mutta luulenpa, että useampien "tavisten" elämä kulkee hyvin tavallisia polkuja... polkuja, joiden ihmeellisyys paljastuu vasta ikuisuudessa. Vasta siellä näemme, miten monesta tilanteesta Jumala on pelastanut meidät ihan viime hetkellä. Jumalan lapsen elämä on elämää uskon varassa... ei tunteen varassa!
Of course it would be great to be some abram or sarai and have even changed name after some divine experience. But I think that the ordinary people have to walk along ordinary paths... paths with wonders we'll not see until in the eternity. Then we'll see how many times God have saved us in the last moment. The life of a God's child is life by faith... not by feelings!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti