Valo ja pimeys * Light and darkness

Jumalan ensimmäinen luomistyö oli valo. Valo ilmestyi pimeän maapallon ylle Jumalan sanojen voimasta (Ps. 33: 9). Sanotaan: "Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä..." (1. Moos. 1: 4), mutta Jumalan reaktio valoon oli paljon enemmän kuin pelkkä näkeminen. 

God's first act of creation was light. Light appeared upon the dark globe by the power of God's words (Ps. 33: 9). It's said: "And God saw the light, that [it was] good..." (Gen. 1: 4), but God's reaction to the light was much more than mere seeing.

וירא אלהים את האור כי טוב ויבדל אלהים בין האור ובין החשך

Heprean kielessä kyseinen jae alkaa sanalla וירא

(konjunktio ו + verbi ירא). Tätä sanaa ei voida kääntää sanalla "nähdä/näki", sillä näkeminen kuulostaa aivan liian vähältä tässä yhteydessä.

The verse in question begins in Hebrew with a word וירא
(conjunction  ו + a verb ירא). This word doesn't mean only "see /saw", for seeing sounds just too little in this case.

* to be afraid, 
* not to dare, 
* to fear God/gods,
* to honour

Sanan (וירא) ensimmäinen konsonantti ו merkitsee "ja",  ja kyseisen verbin (ירא) eri merkitykset näkyvät ylläolevasta kuvasta.

The first consonant of the word (וירא) is ו meaning "and", and under the table above you can read the meanings of the verb (ירא). 

Ensimmäisen päivän valo ei ollut auringon valoa, sillä aurinko luotiin vasta neljäntenä päivänä. Valo, joka valtasi tyhjän maapallon alussa oli enkelien läsnäolon valoa (Job 38: 4 - 7).  Enkeleistä ensimmäisenä luotiin Lucifer eli Valonkantaja (Hes. 28: 12 - 16). Mutta hänen valonsa muuttui jo saman päivän aikana pimeydeksi, sillä hänen kapinansa alkoi saman tien, kun hän tajusi täydellisestä kauneudestaan huolimatta olevansa Jumalaa alempi olento (Hes. 28: 17). Näin täytyy olla, koska pimeys on Saatanan symboli vastakohtana Jeesuksen symbolille (Joh. 1: 9), ja koska pimeys on olemassa jo ensimmäisenä päivänä.

The light of the first day was not from the sun, because the sun was made not until the fourth day. The light filling the empty globe was the light of the presence of the angels (Job 38: 4 - 7). The first angel was Lucifer or he who bore the light (Eze. 38: 12 - 16). But his light turned to darkness even in the same day, for his rebellion began at once when he realized that in spite of his perfect beauty he was lower than God (Eze. 38: 17). It must be so, because darkness is Satan's symbol as a contrast of the symbol of Jesus (John 1: 9), and because there was darkness even in the very first day.

Yksi ירא -verbin merkityksistä on "kunnioittaa". Jumalan KUNNIOITUS valoa kohtaan näkyy siinä, että hän "erotti valon pimeydestä". Vaikka Jumala oli tarkoittanut ensimmäisen enkelin kantamaan valoa, tästä tuli kuitenkin oman itsekkyytensä vuoksi valon vastakohta. Sentähden Jumala jakoi vuorokauden pimeään ja valoisaan osaan muistuttamaan ihmiskuntaa Luciferin lankeemuksesta ja oman tien kulkemisen seurauksista. Jumala näki valon "hyväksi" ja "käyttökelpoiseksi" ja sen vastakohtana pimeyden "pahaksi" ja "kelvottomaksi". Jumala kunnioittaa valoa ja sen edustamaa kuuliaisuutta enemmän kuin pimeyttä ja sen edustamaa tottelemattomuutta, koska hän itse on valo, ja Saatana, hänen vastustajansa, on pimeys.

One meaning of the verb ירא  is "to honour". God HONOURED light so much that he "divided the light from the darkness". Althought God intended the first angel to bear light, Lucifer turned to be light's contrast because of his own selfishness. Therefore God divided the 24 hours into dark and light parts as to remind us about Lucifer's rebellion and the consequences of to follow one's own will. God saw that the light was "good" and "useful" but the darkness "bad" and "useless". God honours light and obedience more than darkness and disobedience, because God himself is the light and his opponet, Satan, is the darkness.

Arvollinen nimi * The worthy name

http://www.youtube.com/watch?v=dGfqt2uTxIM&NR=1&feature=endscreen

Palautetta * Feedback

Tämänpäiväisessä radion aamuhartaudessa sivuttiin lempitekstiäni 2. Moos. 3: 14. Poimin nyt tuosta hartaudesta kaksi lausetta:

1. Jumalan nimi on verbi

2. Ihminen ei ole nimennyt Jumalaa

In this morning a priest quoted my favourite text (Ex. 3: 14) in a radio morning prayer. I'll pick up now two centenses from that prayer:

1. God's name is a verb

2. Man has not named God

1. Jumalan nimi on verbi.

Se on totta. Jumalan nimi EHJEE (אהיה) johdetaan hepreankielisestä hajah-verbistä (היה), joka on olla-verbi, ja Jumalan nimi EHJEE merkitsee siis "MINÄ OLEN" (yksikön ensimmäinen persoona!).

1. God's name is a verb.

That's true. God's name EHYEH (אהיה) is derived from a Hebrew verb hajah (היה) meaning "to be", and therefore God's name is "I AM" (the first person in singular!).

2. Ihminen ei ole nimennyt Jumalaa.

Tämä väite ei mielestäni pidä paikkaansa. Perustelen kantaani seuraavasti: Jumalan selvästä ilmoituksesta huolimatta häntä kutsutaan nimellä JAHVE (יהוה), mikä johdetaan hepreankielisestä havah-verbistä (הוה), joka merkitsee "tulla joksikin". VERBI ON SIIS VAIHTUNUT, ja sen lisäksi myös PERSOONA, sillä Jahve-nimi on yksikön kolmannen persoonan maskuliinimuoto. Koska Jumala ei sekoile nimensä kanssa, ei ole olemassa mitään muuta vaihtoehtoa kuin, että ihminen on nimennyt Jumalan oman mielensä mukaan. Tunnustihan minulle eräs hyvin oppinut mies muutamia vuosia sitten, että "Jahve on akateeminen sopimus Jumalan nimestä."

2. Man has not named God.
I think this is not true and I'll argue my opinion in this way: In spite of God's clear information he has been called YAHWEH (יהוה), which is derived from the Hebrew verb havah (הוה) meaning "to become to something". THE VERB HAS BEEN CHANGED, and moreover the PERSON, for Yahweh is in the form of masculine in the third person of singular. Because God never acts strangely with his name there is no other possibility than that man has named God according his own will. Some years ago a highly educated man confessed to me that "Yahweh is an academic agreement conserning God's name."