lauantai 4. huhtikuuta 2015

Johdonmukaisuus puuttuu

Joissakin asioissa toivoisin raamatun kääntäjiltä parempaa johdonmukaisuutta. Mitä on ajateltava esim. seuraavasta sotkusta henki-sanan kohdalla?

Vuoden 1933 käännöksessä puhutaan luomisen yhteydessä (1. Moos. 1: 2) "Jumalan Hengestä", mutta 1992 -käännöksessä "Jumalan hengestä", ja Raamattu kansalle -versiossa (2012) on palattu taas vaihtoehtoon "Jumalan Henki". Onko kysymyksessä siis Jumala, joka on Henki (Joh. 4: 24) vai Jumala, jolla on henki, vai kenties joku kolmas vaihtoehto?

Heprean tekstissä kyseinen jae on seuraavanlainen:
והארץ היתה תהו ובהו וחשך על פני תהום ורוח אלהים מרחפת על פני המים׃

רוח אלהים  (ruach elohim) = jumalan henki... siis ilman isoja alkukirjaimia

Millä perusteella tai oikeudella nuo kaksi sanaa on alettu kirjoittaa isoilla alkukirjaimilla. Hepreassahan ei ole erikseen isoja ja pieniä kirjaimia. Haluaisin tähän kysymykseen vastauksen siitä syystä, että henki-sanan kohdalla ei näytä olevan löydettävissä mitään selvää linjaa.

רוח אלהים (ruach elohim) on käännetty ilman johdonmukaisuutta:
Besalelin (2. Moos. 31:3 ja 35:31), Asarjan (2. Aik. 15: 1) ja Saulin miesten (1. Sam. 19: 20) kerrotaan täyttyneen "Jumalan hengellä", 
kun taas Bileam (4. Moos. 24: 2) ja Sakarja (2. Aik. 24: 20) täyttyivät "Jumalan Hengellä" vuoden 1933 käännöksen mukaan... 
mutta "Jumalan hengellä" vuoden 1992 käännöksen mukaan.

Samanlaista vaihtelua esiintyy myös "Herran Hengen ja "Herran hengen" kohdalla. Yhtenä esimerkkinä voin mainita 2. Sam. 23: 2:n , jossa kerrotaan, että Daavidille puhui: 
"Herran Henki" vuoden 1933 käännöksen mukaan ... 
mutta "Herran henki" vuoden 1992 käännöksen mukaan...
 ja Raamattu kansalle -versiossa taas "Herran Henki".

Luomisen yhteydessä mainitaan siis רוח אלהים (ruach elohim), jonka käännökset vaihtelevat edelläkerrotulla tavalla.  Job viittasi luomiseen ja luojaansa sanoessaan (Job. 33: 4):  "Jumalan henki (רוח אל = ruach el) on minut luonut ja Kaikkivaltiaan henkäys (נשמת שדי = nishmat shaddai) elävöittää minut". Käännöksissä -33 ja -92 esiintyy sanat "Jumalan henki", mutta Raamattu kansalle -versiossa "Jumalan Henki".

Vanhasta Testamentista löytyy myös kaksi esimerkkitapausta "Hyvästä Hengestä"/"hyvästä hengestä". Ne ovat Neh. 9: 20 ja Ps. 143: 10. Vuoden 1933 käännöksessä molemmissa teksteissä  henki on personoitu ja kirjoitettu isoilla alkukirjaimilla, kun taas vuoden 1992 käännöksessä sekä sana "hyvä" että "henki" on kirjoitettu pienellä alkukirjaimella, kun taas Raamattu kansalle -käännöksessä "hyvä" on kirjoitettu pienellä ja "Henki"... isolla alkukirjaimella

Neh. 9: 20 hepreaksi:
רוחך הטובה (ruachka ha-tovah) = hyvä henkesi

Ps. 143: 10 hepreaksi:
רוחך טובה (ruachka tovah) = hyvä henkesi

Vanhassa Testamentissa on ainoastaan kolme tekstikohtaa, joissa sanat "pyhä" ja "henki" ovat peräkkäin, ja ne ovat Ps. 51: 13 sekä Jes. 63: 10 ja 11.

Ps. 51: 13 רוח קדשך (ruach qadsheka) = pyhä henkesi 
Jes. 63: 10 ja 11  רוח קדשו (ruach qadosho) = pyhä henkensä

Vanhassa Testamentissa pyhä henki on רוח קדש (ruach qodesh),
mutta Uudessa Testamentissa esiintyy poikkeuksetta muoto רוח הטדש (ruach ha-qodesh), joka käännöksissä on personoitu ja kirjoitettu isoilla alkukirjaimilla "Pyhä Henki". Millä perusteella adjektiivin edessä oleva määräävä artikkeli muuttaa nuo kaksi sanaa tarkoittamaan jonkun persoonan nimeä?

Aivan samanlaisen tapauksen muodostavat Vanhassa Testamentissa esiintyvät "hyvä henki" -tekstit. Katsotaanpa niitä uudelleen; Neh. 9: 20 ja Ps. 143: 10. Perusmuodossaan ilman suffikseja ensimmäinen teksti on רוח  הטובה (ruach ha-tovah) ja jälkimmäinen teksti רוח טובה (ruach tovah). Miksi Jumalan kolmas, neljäs tai viides persoona ei ole nimeltään Hyvä Henki?

Ihmettelen suuresti, millä perusteella hengestä on tehty erillinen persoona Jumalalle, joka itsekin määritellään persoonaksi... siis persoona persoonassa! 

Luuk. 1: 35:ssä pyhä henki (רוח הקדש = ruach ha-qadosh)  ja korkeimman voima (גבורת עליון = gevurat eljon) rinnastetaan toisiinsa, koska niiden vaikutuksesta alkoi Mirjamin (ns. Maria) raskaus, joka päättyi Jeesuksen syntymään. Miksi ei korkeimman voimasta ole tehty persoonaa samaan tapaan kuin pyhästä hengestä? No, ilmeisesti kolminaisuus riitti... nelinäisyys olisi kai ollut jo liikaa.




This blog text is only in Finnish, because it tells about Finnish Bible translations concerning Spirit/spirit. 



2 kommenttia:

  1. Se, että kolminaisuusoppi on täysin inhimillinen keksintö, tulee varsin hyvin todistetuksi näiden tekstiepäselvyyksien kautta!

    VastaaPoista
  2. Jumalallinen ilmoitus on selvää ja muuttumatonta!

    VastaaPoista