Kolminaisuusopin mysteeri "kolme yhdessä" ja yksi kolmessa" on kummastuttanut minua jo yli kaksikymmentä vuotta. Kolmiyhteisyyttä on verrattu mm. apilanlehteen, jossa on yhdessä varressa kolme lehdykkää. Tuo vertaus sopinee yhteen seuraavan jumaluutta esittävän kuvan kanssa. Mielestäni apilanlehti on kuitenkin kauniimpi katsoa kuin kuvan "hirviöjumala". Millainen kauneudentaju lienee ollut niillä taiteilijoilla, jotka ovat jättäneet jälkeensä tuollaisia taideteoksia kirjallisuuteen ja kirkkojen seinille, vai lieneekö kirkon teologiassa jotakin vikaa!
I have been astonishing the mystery of the Trinity, "three in one" and "one in three", more than twenty years. The Trinity has been compared with a cloverleaf, which has three leaflets on one stalk. Perhaps this kind of comparison fits to the picture below expressing the deity. However I prefer the cloverleaf to this "monster god -picture". I wonder what kind of sense for beauty did those artists have, who have left for us this kind of artworks on books and church walls, or is there something wrong with the churchy theology!
Katsoessani tuota kuvaa kysyn itseltäni, montako persoonaa näen siinä? Kolminaisuusopin mukaan niitä on kolme. Näen kuvassa kyllä kolmet kasvot, mutta vain yhden käsiparin. Vastaako kolmet kasvot kolmea persoonaa? Lasketaanko persoonat käsien vai kasvojen mukaan?
When looking at this picture I'm asking how many persons do I see? According to the Trinity there are three persons. Yes, I can see three faces but only one pair of hands. Are those three faces responding/replacing three persons? Shall we count persons according to hands or faces?
When looking at this picture I'm asking how many persons do I see? According to the Trinity there are three persons. Yes, I can see three faces but only one pair of hands. Are those three faces responding/replacing three persons? Shall we count persons according to hands or faces?
KASVOT - PERSOONAT * FACES - PERSONS
"persoona" on lainalaisperäinen lainasana, jonka alkuperäinen merkitys on "naamio", jota antiikin näyttelijä piti kasvoillaan. Siis kolmikasvoinen naamio antiikin teatterissa vastasi kolmea roolia/persoonaa, vaikka sitä käytti vain yksi näyttelijä/persoona. Kaksi tai kolme naamiota/päätä/kasvoa voitiin rakentaa yhdeksi päähineeksi, jota yksi ja sama näyttelijä saattoi käännellä päässään näytellessään kahta tai kolmea eri roolia.
"person" is a loanword from Latin, and it originally means "mask" an antique actor was bearing on his/her face. Thus a three-headed mask in the antique theatre were responding three roles/persons, although only one actor/person was using it. It was possible to unit two or three masks/heads/faces in one headwear, and therefore one actor could play two or three different roles.
"person" is a loanword from Latin, and it originally means "mask" an antique actor was bearing on his/her face. Thus a three-headed mask in the antique theatre were responding three roles/persons, although only one actor/person was using it. It was possible to unit two or three masks/heads/faces in one headwear, and therefore one actor could play two or three different roles.
Kaksipäinen jumala (diphues) on varsin yleinen käsite pakanuudessa. Tunnetuin diphues lienee Janus. Kaksipäisyydestä on lyhyt askel "kolmipäisyyteen/triphues"... varsinkin satujen maailmassa. Mutta kolmipäiset olennot ovat sangen yleisiä demonien joukossa... mikäli on uskomista okkultistiseen tietoon.
A two-headed god (diphues) is a quite general concept in paganism. Maybe the best known is Janus. It's a short step from diphues to triphues... especially in fairy tales. But the three-headed creatures are very common among demons... if we can trust on the occult knowledge.
A two-headed god (diphues) is a quite general concept in paganism. Maybe the best known is Janus. It's a short step from diphues to triphues... especially in fairy tales. But the three-headed creatures are very common among demons... if we can trust on the occult knowledge.
Suomenkielisissä käännöksissä ei tietääkseni esiinny sana "persoona", mutta englantilaisissa käännöksissä se löytyy.
As far as I know the word "persoona" ("person" in English) doesn't occur in the Finnish Bible versions but in English indeed.
As far as I know the word "persoona" ("person" in English) doesn't occur in the Finnish Bible versions but in English indeed.
Esim. Mal. 1: 9 * Example Malachi 1: 9
Webster: And now, I pray you, beseech God that he will be gracious to us: this hath been by your means: will he regard your person? saith the LORD of hosts.
KJV: And now, I pray you, beseech God that he will be gracious unto us: this hath been by your means: will he regard your persons? saith the LORD of hosts.
Sama teksti hepreaksi * The same text in Hebrew:
ועתה חלו נא פני אל ויחננו מידכם היתה זאת הישא מכם פנים אמר יהוה צבאות׃
פנים = kasvot = faces
Kasvot on suomen kielessä monikkomuoto sanasta kasvo. Samoin sana "panim" פנים on hepreassa monikkomuoto sanasta "pane" פנה.
Faces is in plural form, and face is a singular. Even in Hebrew "panim" פנים is a plural form and "pane" פנה is a singular form.
Faces is in plural form, and face is a singular. Even in Hebrew "panim" פנים is a plural form and "pane" פנה is a singular form.
Jokaisella ihmisellä on KASVOT, mutta jokainen meistä on YKSI (persoona).
Everybody has FACES, but everyone of us is ONE (person).
Everybody has FACES, but everyone of us is ONE (person).
Millä perusteella Jumalan kasvot ovat triplaantuneet, ja miksi yksi persoona on kolminkertaistunut hänen kohdallaan?
On which bases God's faces has been tripled and why there are three persons in the deity?
On which bases God's faces has been tripled and why there are three persons in the deity?
Lieneekö jumaluuden määrittelyyn vaikuttanut jollakin tavalla heprean kielen sana (af) אפ. Sen ensisijainen merkitys on "nenä", mutta se on käännetty myös sanalla "kasvot". Kuitenkin tämä sana ilmaisee Vanhassa Testamentissa yli sadassa tekstikohdassa Jumalan "vihaa". Mutta heprean erikoinen monikkomuotoinen ilmaisu "pitkä nenä" (erek apim) ארך אפים tarkoittaa kuitenkin Jumalan "armoa".
I wonder is it possible that a Hebrew word (af) אפ has something to do with the definition of the deity. Primarily it means "nose" but it has also been translated "faces". However this word expresses God's hatred over hundred times in the Old Testament. But one special expression of Hebrew is (erek apim) ארך אפים meaning God's "mercy".
I wonder is it possible that a Hebrew word (af) אפ has something to do with the definition of the deity. Primarily it means "nose" but it has also been translated "faces". However this word expresses God's hatred over hundred times in the Old Testament. But one special expression of Hebrew is (erek apim) ארך אפים meaning God's "mercy".
Pohjautuvatpa kirkkoisien jumaluusmääritelmät sitten antiikin tarustolle tai heprean kielen erikoisuuksille, minä kuitenkin uskon vain yhteen Jumalaan (Joh. 17: 3; 1. Tim. 1: 17), jolla on ainoastaan yhdet kasvot. Ihmiseksi syntynyt Jeesus (1. Tim. 2: 5) tuli hänet ilmoittamaan (Joh. 1: 18), koska Jumalan kasvoja ei kukaan kuolevainen ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä tuhoutumatta välittömästi hänen valtavan kirkkautensa ja jumalallisen pyhyytensä vuoksi (2. Moos. 33: 20).
No matter on which bases the church fathers have built their definition of the deity; either on the antique tales or the Hebrew linguistic features, I still believe in one God (John 17: 3; 1. Tim. 1: 17), who has only one face/faces. Jesus who was born man (1. Tim. 2: 5) came to declare him (John 1: 18), because no mortal man has ever seen him and can look at his brightness and holiness without being immediately destroyed (Ex. 33: 20).
Tässä yhteydessä on syytä viitata myös heprean kielen Jumalaa tarkoittavaan sanaan (elohim) אלהים, joka sekin on monikkomuodossa. Kuitenkin sen kanssa esiintyvä verbi on aina yksikössä. Verbi siis osoittaa, että tekijöitä on vain YKSI. Mistä siis kolmet kasvot yhdelle Jumalalle?
VastaaPoistaIn this concept I want to refer to the Hebrew word (elohim) אלהים, which is in the plural form and means God. However the verb with this word is always in the singular form. Therefore the verb proves that there is only ONE author. Thus why do God have three faces?
Kolmipäisissä jumalankuvissa on usein varsin pitkät nenät. Mikäli niillä on alkujaan ollut joku yhteys heprean kielen erikoisilmaisuun, se viesti on kyllä hukkunut matkan varrella.
VastaaPoistaVery often there are long noses in the pictures of the three-headed god. If there has originally been some connection to the Hebrew special expression, it has really been lost along the way.
Kuvan lähde: The Trinity c. 1500, Flemish School (16th century) / H. Shickman Gallery, New York, USA / The Bridgeman Art Library International.
VastaaPoistaThis picture: The Trinity c. 1500, Flemish School (16th century) / H. Shickman Gallery, New York, USA / The Bridgeman Art Library International.
Matti Liljeqvistin sanakirjan mukaan maskuliini (af) אפ esiintyy Vanhassa Testamentissa 277 kertaa. Tehdessäni yhteenvedon VT:n viha-sanoista, löysin kyseisen sanan ainakin 112 kertaa merkityksessä Jumalan viha.
VastaaPoistaAccording to the wordbook of Matti Liljeqvist the masculine (af) אפ occurs in the Old testament 277 times. When I was making a list of the words meaning hate/hatred in the Old Testament I found (af) אפ at least 112 times.
Kirjassa Suuri Maailman Historia kerrotaan egyptiläisten uskonnosta mm. näin: "Saattoi tapahtua, että muiden jumalat havaittiin omia mahtavammiksi. Tällöin jokin voimakkaampi jumala saattoi tehdä heikomman osalliseksi voimastaan, ja nämä kaksi sulautuivat yhteen. Tällä synkretismiksi nimitetyllä ilmiöllä on kaikkina aikoina ollut huomattava merkitys Egyptin uskonnollisessa elämässä. Ennen kaikkea kosmiset jumalat, kuten auringonjumala Re, luovuttivat voimaansa muille jumalille, mikä johti Sobek-Ren ja Khnum-Ren tapaisten jumalien syntymiseen." Minun mietteeni tästä: Tuskinpa synkretismi rajoittuu vain faraoiden Egyptin aikaan! Eikös Aleksandria ole Egyptiä, ja eikös Eusebioksen johtama luostari ollut juuri siellä siihen aikaan, kun kolminaisuusoppia väännettiin 300-luvulla Rooman keisari Konstantinus Suuren johdolla. Tuskinpa synkretismi oli vielä päässyt edes unohtumaan!
VastaaPoistaTaiteilijoiden osuus raamatun tekstien tulkinnassa näyttelee merkittävää osaa niin hyvällä kuin pahallakin tavalla. Kun Mooses viipyi Jumalan kasvojen edessä, hän ei tiennyt, että hänenkin oma kasvojen iho oli tullut säteileväksi (2. Moos. 34: 29). Nähdessään Mooseksen säteilevät kasvot Aaron ja kansa pelkäsivät lähestyä Moosesta (2. Moos. 34: 30). Siis Mooseksen KASVOT säteilivät, mutta kuvataiteilijat ovat poikkeuksetta asettaneet Moosekselle SARVET päähän. Ja kun yksi kuva vaikuttaa enemmän kuin tuhat sanaa, niin mitä siitä seuraakaan!
VastaaPoista1. Tim. 2: 5 ja 1. Joh. 4: 2, 3
VastaaPoistaMinusta kuulostaa sangen kummalliselta se väite, että Jeesus olisi ollut taivaassa ennen kuin hän syntyi ihmiseksi. Miksi sitten juutalaiset, joille Jumala nimenomaan ilmoitti itsensä, uskoivat VAIN YHTEEN JUMALAAN? Jos Jeesus olisi ollut taivaassa Jumalana, eikö silloin olisi ollut olemassa kaksi Jumalaa! Kuitenkin Jumala teroitti kansalleen olevansa YKSI. Opetuksella Jeesuksen aikaisemmasta olemisesta taivaassa tehdään jopa itse Jumala valehtelijaksi, ja hänen jumalallinen ilmoituksensa perättömäksi höpinäksi. Juutalaisten uskontunnustus (Shema) ei sisällä edes pientä vihjausta tähän suuntaan! Eikö lisäksi tuntuisi täysin tarpeettomalta se, että enkelin piti ilmoittaa Joosefille syntyvän lapsen nimi, jos tämä kerran oli ollut jo olemassa. Inhimilliset opit eivät muutu jumalalliseksi totuudeksi väellä eikä voimalla, ja kaikki opit, joita Isä ei ole istuttanut, on yksinkertaisesti revittävä juurineen pois! Kolminaisuusoppi lähti 325 Nikean Ekumeenisesta Kirkolliskokouksesta valloittamaan koko maailmaa. Ekumenia tulee kreikan kielen sanasta OIKOUMENE, joka esiintyy Ilm. 16: 14:ssa 6. vitsauksen yhteydessä, jossa puhutaan kolmesta saastaisesta sammakon muotoisesta hengestä. Jos kolminaisuusoppi ei perustu kokonaan Jumalan selvälle ilmoitukselle, se on täynnä pelkkiä saastaisia henkiä, sillä inhimillinen oppi ei koskaan pysty luomaan mitään jumalallista.
VastaaPoistaIhmisen lunastus edellytti ihmisen kuolemaa. Jumala ei kuole, eikä Jumala siksi voinut toimia Lunastajana. Siihen tehtävään tarvittiin ihminen, TOINEN/VIIMEINEN ADAM (1. Kor. 15: 45)!
VastaaPoistaRooman keisari Konstantinus Suuri johti Nikean Kirkolliskokousta ja luetutti sinne kokoontuneille papeille ja piispoille Vergiliuksen Aeneis-eepposta poika-lapsesta ja 1000-vuotisesta valtakunnasta ja loihti kokousväen mielissä kiehtovan tulevaisuudenvision universaalista Roomasta (Roomahan oli jakautunut, mutta sen loisto kummitteli hallitsijoiden mielissä), jota hallitsisi "puer nascens". Miksi kirkolliskokouksessa luettiin Vergiliusta eikä raamattua? Hyvä kysymys! Kas, kun tuohon aikaan raamatun kaanonia oltiin vasta luomassa ja Konstantinus oli itse se henkilö, joka tilasi Eusebiokselta, Aleksandrian luostarin johtajalta, ensimmäiset 50 raamattua. Tilauskirjeessään Konstantinus esitti Eusebiokselle tarkat vaatimukset kirjojen ulkoisesta laadusta, ja oikeutti samalla itsensä tekstin tarkastajaksi. Olemme kenties huomanneet, miten raamatun tekstejä on aikojen saatossa manipuloitu, ja voimme vain kuvitella, mitä tapahtui noille 50 ensimmäiselle kappaleelle... ja jumaluutta koskeville teksteille niiden kirjoitusvaiheessa. Mikään ei ole niin katala kuin ihminen... paitsi Perkele, joka on Jumalan pahin vihollinen!
VastaaPoistaLeimaamalla HARHAOPPISIKSI kaikki kolminaisuusopin vastustajat ja kiroamalla monoteismin kannattajat (lähinnä silloiset juutalaiset) saastaisiksi yms. saatiin uusi oppi vahvaan nousuun. Menetelmät eivät liene suuresti muuttuneet sitten Konstantinuksen aikojen!
VastaaPoistaOn suurta kansanjoukkojen harhauttamista uskotella, että pelastuisimme uskomalla kirkon oppeihin ja kirkkoisien perinnäissääntöihin. Ilmestyskirjan kirjoittaja puhuu "pyhistä, joilla on Jumalan käskyt ja Jeesuksen usko". Sitä kannattaa miettiä vakavasti! Jeesukseen uskoon ei kuulu kaksi Jumalaa kolmesta puhumattakaan, sillä hän tunnustaa Jumalaksi ainoastaan Isän (Joh. 17: 3).
VastaaPoista