HÄN * HE

Jeesuksen sanat "MINÄ OLEN HÄN" on tulkittava Johanneksen evankeliumin ensimmäisten sanojen valossa. Lukiessamme Johanneksen evankeliumin ensimmäistä lukua, voimme tuskin olla huomaamatta, miten se vilisee "hän"-sanoja.

I think that Jesus' words "I AM HE" must be interpreted in the light of the first words in the Gospel of John. When we are reading John's gospel we can't help finding who many "he" words there are.

 Ensimmäisessä jakeessa Johannes kirjoittaa Jumalan "sanasta", joka oli/toimi alussa "Jumalan kanssa". Tuon lyhyen esittelyn jälkeen Johannes käyttää tuosta jumalallisesta toimijasta toistuvasti persoonapronominia "hän". 

In the first verse John is writing about God's "word", which was/acted in the beginning "with God". After this short introduction John uses repeatedly the personal pronoun "he" when speaking of that divine actor. 

Johanneksen käyttämä kieli on lyhyttä ja ytimekästä, ja ehkä hänen valitsemansa tyyli ja kirjoitustapa on ollut suorastaan tarkoitushakuista, jotta lukija osaisi yhdistää Jeesuksen sanat "minä olen hän" hänen omaan alustukseen "Jumalan sanasta". 

John's language is short and concise and maybe he has chosen his style and writing downright purposefully in order to make easier for the readers to connect Jesus with "God's word" mentioned in his introduction. 

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, ymmärrän, että Jeesus puolestaan halusi herättää "minä olen hän"-sanoillaan kuulijoissaan muistikuvia Jesajan tekstistä, jossa on ennustus "Jumalan palvelijan" nimestä. Kun Jes. 42: 8:sta poistetaan siihen mitä ilmeisimmin lisätty sana "Herra", jäljelle jää lause: "Minä olen hän, se on minun nimeni" (kts. edellinen kirjoitukseni).

As I mentioned before I can understand that Jesus for his part wanted to remind his listeners about Isaiah's text about "God's servant" with his words "I am he". When we take off the word "Lord" (the added word as I suppose) from Isa. 42: 8, we can read "I am he, it's my name" (look at my previous writing). 

Pelastus keskittyy persoonapronominin "hän" ympärille, kun taas luominen keskittyy persoonapronominin "minä" ympärille. 

Salvation is focused around the personal pronoun "he" and creation around the personal pronoun "I". 

Koska Jeesuksen sanat Joh. 8: 28: ssa ("Minä olen hän, joka minä olen") ovat lähes toisinto Mooseksen palavan pensaan luona kuulemista sanoista (2. Moos. 3: 14), ymmärrän, että Jeesus halusi korostaa myös yhteyttä itsensä ja Ehjeen välillä. 

Because Jesus' words in John 8: 28 (I am he who I am) are almost repetition of the words Moses heard by the burning bush (Ex. 3: 14), I can understand that Jesus wanted to emphasize the connection between himself and Ehyeh. 

Mutta Johanneksen evankeliumissaan esittelemä "hän" viittaa Mooseksen erämaakokemustakin kauemmaksi. Nimittäin ensimmäisen kerran "hän" on esitelty ihmiskunnalle ensimmäisessä evankeliumissa, joka annettiin Aadamille ja Eevalle: "Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille...; HÄN on polkeva rikki sinun pääsi... (1. Moos. 3: 15). 

But "he" whom John introduced in his gospel refers further than to Moses' experience in the wildeness. You see the first time "he" was introduced for the mankind in the first gospel given to Adam and Eve: "And I will put enmity between thee and the woman...; HE shall bruise thy head... (Gen. 3: 15). 

Näin ymmärrettynä persoonapronomini "HÄN" saa aivan uuden ulottuvuuden. Minä en voi ymmärtää enkä hyväksyä niitä käännöksiä, joissa Jumalaan tai Jeesukseen viitataan persoonapronominilla "se"! Emmehän me suomalaiset käytä tuota pronominia aina edes rakkaista lemmikeistämmekään! 

When understood in this way "HE" gets a totally new extension. I can't understand nor accept those translations, which refer to God or Jesus with the personal pronoun "it"! We Finns don't always use that pronoun even when we speak about our dear pets!