Rivien välistä * Between the lines

Nykyinen evoluution nimiin vannova sekulaari maailma ei jaksa enää uskoa todeksi raamatun vedenpaisumuskertomusta. Kuulostaahan koko juttu täysin absurdilta ja mahdottomalta! Ettäkö kenties miljoonista maapallon ihmisistä vain kahdeksan olisi jäänyt henkiin, ja he olisivat  seilanneet suurimassa rajuilmassa ja globaalissa myrskyssä eläinten kanssa puisessa arkissa... mahdotonta!

The modern secular world, which is swearing in the name of the evolution, doesn't believe any more in the story of the Flood. It sounds totally absurd and impossible, doesn't it! Only eight people from millions   were saved and they were sailing with animals in a wooden ark through the most furious storm and global tempest... just impossible!

Uskoo ken uskoo! Mutta merkillistä on se tosiseikka, että raamatun vedenpaisumuskertomusta muistuttavia myyttisiä kertomuksia tunnetaan maailman kaikissa kulttuureissa. 

He believes who believes! But the curious thing is the fact that in every culture of the world has some story reminding the biblical story of the Flood.

Kaikista myyttisistä kertomuksista meille tutuin lienee Kalevalan Väinämöinen. Tuo VeenEmoinen saattaa hyvinkin vastata vetten yli soudellutta Nooaa, sillä kerrotaanhan Väinämöisestä mm. "teki tiiolle venettä" ja rakensi sellaisen "kalliolle", "kynti meret", "kaivoi kalahauat", "mylleröitti mäet", "syvensi syvärit" ja "loi kokoon vuoret". Eikö kaikkea tuollaista tapahtunut nimenomaan vedenpaisumuksessa!

Maybe the most familiar mythic story for us is Väinämöinen in Kalevala. It is possible that Väinämöinen (VeenEmoinen = mother of water) is equivalent to Noah, who sailed over the waters, for it's said of Väinämöinen for example: built his vessel on a rock, ploughed the seas, dug the hiding places of the fishes, rummaged the hills, made deeper the grooves, put together the mountains. Isn't this what definitely happened during the Flood!

Toinen tunnettu vedenpaisumuskertomus on Gilgamesh-eeppos, jonka kerronta muistuttaa vahvasti Genesiksen vedenpaisumuskertomusta. Kansanrunouden ja myyttien (kr. mythos = puhe, saarna, esitelmä, kertomus) lisäksi muinaista maailmaa kohdanneesta tuhosta todistaa myös esim. kiinan kielen arkkia tarkoittava sana.

Another well-known story of the Flood is Gilgamesh, which reminds very much the story of Genesis. Not only folk poetry and myths (Greek mythos = speech, sermon, presentation, story) but also for example a Chinese word meaning ark proves the global disaster in the ancient world.

Tämä kiinalainen kirjoitusmerkki koostuu kolmesta osasta, jotka ovat: kahdeksan (ylhäällä oikealla), suu (alhaalla oikealla) ja astia/laiva (vasemmalla). Arkki = kahdeksan suuta laivassa. 
Todellakin vain kahdeksan ihmistä oli syömässä arkin ruokavarastoja!

This Chinese writing mark is made of three parts, which are: eight (the upper right), mouth (the lower right) and vessel (left). An ark = eight mouths in a vessel. Indeed there were eight people eating the food stuffs in the ark!

Mutta olisiko maailman rankin luonnonkatastrofi ollut pelkkää leikkiä Nooalle? Voitaisiinko hänen merimatkastaan sanoa niin kuin Väinämöisestä: "laski laulellen vesiä, ilon lyöden lainehia"?
Tämä kysymys sai vastauksen merkillisellä tavalla kääntäessäni vedenpaisumuskertomusta.

But could it be that the hardest disaster in the world were pure play for Noah? Could it be possible to say of Noah and his trip over the waters like about Väinämöinen: he was singing while sailing, playing while rowing? This question got an answer in a strangely way when I was translating the story of the Flood.

1. Moos. 7: 17
Gen. 7: 17

 ויהי המבול ארבעים יום על הארץ וירבו המים וישאו את התבה ותרם מעל הארץ׃

Verbi שא merkitsee kantaa, nostaa, kärsiä, kestää, sietää, antaa anteeksi, vihkiä,

ja verbi תרם merkitsee lahjoittaa, antaa, avustaa, tukea.

The verb שא means carry, lift, bear, endure, suffer, forgive, marry and the verb תרם means donate, contribute.

Näitä verbejä käytetään kuvaamaan veden nostavaa ja suojelevaa vaikutusta arkkiin nähden. Vesi kohotti arkin ylös ja kantoi sitä niin, ettei se törmännyt maaston kohoumiin. 

These verbs are used to describe how the water lifted and protected the ark. The water raised the ark up and carried it so that the ark didn't crash against the high places of the earth.

Kun vielä huomioidaan, että vettä tarkoittava sana מים on maskuliinissa, ja arkkia tarkoittava sana תבה on feminiinissä, silmien eteen rakentuu romanttinen kuva sulhasesta, joka kantaa hellästi morsiantaan, jonka sisällä on elämän siemen. Käytännössä juuri näin Jumala varjeli arkissa sekä ihmissiemenen että eläinkunnan siemenen ja ennen kaikkea luvatun "Vaimon Siemenen".

If we pay attention to the fact that the word מים meaning water is in masculine and the word תבה meaning ark is in feminine, a romantic pic rises before us of a bridegroom carrying gently his fiancée having the seed of life inside. Practically in the ark God protected both the seed of people and the seed of animals and before all the promised "Seed of Woman".

Selkeyttä arameasta * Clarity from Aramaic

Ystäväni T. L., joka osaa arameaa, lähetti minulle kuluneella viikolla kaksi raamatunkohtaa, joissa aramean kieli selkeyttää lukutapaa. Toinen teksteistä on Matt. 24: 34. 

My friend T. L., who is talented in Aramaic, send me this week two Bible texts with Aramaic reading. One text is Matthew 24: 34.

Kyseisessä jakeessa sana "sukupolvi" on aiheuttanut monelle tutkijalle päänvaivaa. Yksikään Jeesuksen/Matteuksen aikaisista ihmisistä ei todellakaan enää elä. Löysin vanhimman raamattuni marginaalista erään saarnamiehen antaman selityksen tuolle sanalle. Hän oli rohjennut vääntää sanan sukupolvi tarkoittamaan sukukuntaa, ja tarkoitti tuolla sukukunnalla juutalaisia. Vaikka nuo kaksi sanaa ovat alkuosiltaan yhteneväisiä suomen kielessä, ne ovat hyvin erilaisia hepreaksi. Tuollainen raamatun tulkinta tuskin miellyttäisi Jumalaa.

There is one problematic word "generation". There is no one of Jesus's or Matthew's contemporaries living still today. I found an explanation of some preacher to this word on the margin of my oldest Bible. He had dared to change the word "generation" (sukupolvi) to "domain" / "family" (sukukunta) referring  to the Jews. Although those two words have the same beginning in Finnish they are very different in Hebrew. I don't think that such Bible reading would please God.

Mielestäni aivan yhtä kaukaa haettua on sekin tulkinta, jossa pitäydytään kyllä sanassa "sukupolvi", mutta muodostetaan siitä sukupolvien ketju ja ryhdytään laskemaan vuosia esim. Israelin valtion perustamisvuodesta samaan tapaan, kuin juutalaiset laskivat ennustettuja 70 vuotta Babylonin pakkosiirtolaisuudessa. Mikään Jeesuksen sana Matteuksen 24. luvussa ei tee oikeutta tällaiselle mielivaltaisuudelle.

I think that as worse reading is to make a chain of "generations" and begin to count years for example from the foundation year of Israel and to measure the time like the Jews in the exile of Babylon. Jesus didn't give any right for this kind of arbitrariness.

Mutta aramean kieli tarjoaa loistavan ratkaisun tähän ongelmaan. Tekstissä esiintyvä sana on שרבתא. Jos sanan vokaalit ovat a ja e, sana on SHARBETHA, joka merkitsee "sukupolvi", mutta jos vokaalit ovatkin e ja a, sana on SHREBTHA eli kuumuus, auringon polte/paahde.

But Aramaic gives a splendid answer to this problem. The word in this text is שרבתא. If the vowels are a and e, the word is SHARBETHA meaning "generation", but if they are e and a, the word is SHREBTHA meaning heat, hotness/burning of the sun.

Auringon paahde sopii tähän asiayhteyteen vallan mainiosti, sillä jo jakeessa 29 puhutaan auringosta ja auringon pimenemisestä. Siis aurinko ei pimene (24: 29), ennen kuin kaikki ennustettu on tapahtunut (24: 34), VAAN AURINKO PAAHTAA LOPPUUN SAAKKA ja pimenee vasta sitten, kun kaikki ennustettu on tapahtunut.

The hotness of the sun is appropriate in this context, for the sun/darkened sun is mentioned already in the verse 29. Therefore the sun will not be darkened (24: 29) before "all these things be fulfilled" (24: 34), BUT THE SUN WILL BURN UNTILL THE END and will be darkened after everything has happened.

Uudenkuun päivä * The Day of the New Moon

Neljäntenä luomispäivänä Jumala asetti auringon, kuun ja tähdet sanoen: "... olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia" (1. Moos. 1: 14).

The fourth day of the Creation week God made the sun and the moon and the stars and said: "let them be for signs, and for seasons, and for days and years" (Gen. 1: 14).

Kuun merkitys on meille kaikille tuttu siinä mielessä, että kuukaudet jaetaan suurin piirtein kuun vaiheiden mukaan. Mutta "uudenkuunpäivä" ajoittuu äärimmäisen harvoin jonkun kuukauden ensimmäiselle päivälle. Tämä johtuu siitä, että kuu kiertää maan ympäri 27 vuorokaudessa 7 tunnissa ja 43 minuutissa, ja vuosi jaetaan kuitenkin kahteentoista 28-31-päiväiseen kuukauteen.

Everyone knows that a year is divided into twelve months roughly according to the phases of the moon. But very rarely the day of the the new moon takes place the first day of the month. The moon needs 27 sidereal days 7 hours and 43 minutes to circulate around the earth, but our months consist of 28-31 days.

Juutalaisille uudenkuun päivä on perinteisesti hyvin tärkeä. Jokainen kuukausi alkaa uuden kuun syntymisestä. Mooseksen kautta annettiin kehoitus tuoda uhreja Jumalalle uudenkuun juhlassa (4. Moos. 28: 11, 14). Juhlaa vietettiin ensin perhejuhlana, mutta myöhemmin se siirtyi temppeliin kansan yhteiseksi juhlaksi (1. Sam. 20: 5, 18; Esra 3: 5; Jes. 1: 12, 13; Hes. 46: 1 - 3), jolloin uhrien lisäksi puhallettiin myös torviin. Tärkeimmät uudenkuun juhlat olivat ensimmäisessä kuussa (Nisan) ja seitsemännessä kuussa (Tisri). Kaikki juutalaiset juhlat ja uhrit olivat esikuvia tulevasta Messiaasta (4. Moos. 29: 1; 45: 18).

The day of the new moon is traditionally very important for the Jews. Every new month begins from the birth of a new moon. Moses told them to give sacrifices in the feast of the new moon (Num. 28: 11, 14). At first it was a family feast but later it became one of the feasts in the temple (1. Sam. 20: 5, 18; Ezra 3: 5; Isa. 1: 12, 13; Eze. 46: 1 - 3) with trumpet blowing. The most important New Moon Feasts were in the first month (Nisan) and in the seventh month (Tisri). All the Jewish feasts and sacrifices were symbols of the coming Messiah (Num. 29: 1; 45: 18).

Uudenkuun juhla ei ole kovin yleinen kristillisyydessä, paitsi jotkut pienet ryhmät ovat kiinnostuneita tästäkin juutalaisesta juhlasta. Sen sijaan uudenkuun päivä on hyvin tärkeä ns. pakanauskonnoissa (Wicca). Olen ihmetellyt ja miettinyt, mihin uudenkuun juhlan tärkeys mahtaa juutalaisuudessa perustua.

The New Moon Feast is not very universal in Christianity except some small groups, which are interested in this Jewish feast too. Instead it's very important in many pagan religions (for example Wicca). I have been wondering and thinking what is the base of the Jewish custom.

Tehdessäni tänään käännöstä törmäsin heprean sanaan חדש (chodesh), joka merkitsee mm. "uusikuu". Huomasin, että tämä sana esiintyy 1. Moos. 7: 11:ssa, jossa kerrotaan milloin vedenpaisumus alkoi. Näyttää siltä, että kyseinen sana on jätetty yleensä kääntämättä. Miksi niin?

Today I was translating when I saw the Hebrew word

חדש (chodesh) meaning also "new moon". I noticed that this word occurs in Gen. 7: 11, where it's told about the beginning of the Flood. But it seems to me that in generally this word has not been translated. Why not?

Minulle tämä löytö antoi valaistusta juutalaiseen tapaan huomioida uudenkuun päivä. Olihan tuo Nooan kokemus todella käänteentekevä tapahtuma koko ihmiskunnan kannalta!

This found gave me light to understand better the Jewish custom. Wasn't Noah's experience a really epoch-making event for the whole mankind!

Koska "Nooan päivä" ja "Ihmisen Pojan päivä" ovat raamatussa rinnasteisia tuhon aattopäivinä, ymmärrän nyt, että uudenkuun päivä on ikään kuin jokakuukautinen muistutus tätä maailmaa odottavasta tuomiosta.

Because "the day of Noah" and "the day of the Son of Man" are coordinate in the Bible as symbols of an eve of the Destruction Day I can understand now that every day of the new moon is monthly like a reproof of the coming judgment.

Sana חדש (chodesh) esiintyy myös Jes. 66: 23:ssa. Uudessa Maassa juhlitaan luomisen muistopäivää, sapattia, ja uudenkuun päivää.

The word חדש (chodesh) occurs also in Isa 66: 23. Sabbath, the commemoration day of the Creation and the Day of the New Moon are the feasts also in the New Land.

Vakava kysymys * A serious question

Tämä vakava kysymys on itsetutkistelukysymys kaikille meille, jotka luulemme tuntevamme Jumalan.

Mikä on mennyt evankelioinnissamme pieleen, kun sekulaarin maailman edustajat sanovat tosissaan, että uskovaiset rukoilevat "Jumalaa, jota ei ole olemassakaan"? Miten olemme edustaneet Jumalaa, joka sanoo nimekseen "MINÄ OLEN"?



This serious question is a self-examination question for everyone of us who is thinking we know God.

What has been failed in our mission to spread gospel, when people in the secular world seriously say that the believers pray "God who doesn't exist"? How we have represented God, who says his name is "I AM"?

Jumalan tunnus * God's marking

Viime aikoina olen lukenut kirjoituksia, joissa kerrotaan juutalaisten temppelin keskeisimmästä käsitteestä "Jumalan Nimestä", jonka sanotaan olleen muodoltaan RISTI tai paleoheprean viimeinen kirjain TAV, joka on kuin RASTI. 

I have recently been reading books telling about the focus of the Jewish temple, a concept of "God's Name", which is said to be formed like a CROSS or like the last consonant of Paleo-Hebrew, Tav, which is like a DIAGONAL CROSS.

Voiko risti/Tav olla Jumalan tunnus/symboli? Julistaako risti tai krusifiksi Jumalan voittoa Saatanasta? Eikö ennemmin Saatanan voittoa! Sopiiko Saatanan voittoa (Jumalan Pojan kuolemaa) julistava merkki Rakkauden Jumalan Nimeksi tai symboliksi? 

Is it possible that a cross/Tav is God's marking/symbol? Does a cross or a crucifix proclaim God's victory over Satan? I think it's rather the other way round! Is it suitable that a mark declaring Satan's victory (the death of the Son of God) is the symbol of the Name of the Loving God?

Onko Jumala ilmoittanut ristin edustavan hänen nimeään? Löytyykö raamatusta tekstejä, joilla voidaan perustella tällaista tulkintaa? 

Has God informed that a cross represents his name? Do you find any verses in the Bible, which you can use to argue such claims?

Perustelut, joita tällaiselle tulkinnalle on annettu, tulevat kyllä juutalaisista lähteistä mutta eivät raamatusta. 

The arguments which have been given to such an interpretation come from the Jewish sources but not from the Bible. 

Ristiä perustellaan ensinnäkin sillä merkillä, joka pelasti juutalaisten esikoiset Kuoleman enkeliltä Egyptissä. Mikä merkki se oli? 

A cross has been argued by the mark, which saved the Jewish firstborn children from the angel of Death in Egypt. What was that mark? 

Lukiessani raamatusta 2. Moos. 12. lukua en löydä siitä sanaakaan rististä tai paleoheprean Tav-merkistä. Juutalaisia suojannut merkki oli VERI (2. Moos. 12: 13), jolla oven päällinen ja pihtipielet piti sivellä (2. Moos. 12: 7). Jos tuo verellä piirretty kuvio halutaan välttämättä nähdä jonakin heprean kirjaimena, mieleeni tulee ennemmin nykyisen neliöfontin He, Het tai Tav (erilainen kuin papeoheprean Tav). On tärkeää huomata, että veri on Jumalan vaatima merkki... eikä mikään verellä piirretty kuvio.

When I'm reading the 12th chapter of Exodus I can't find any mention about the cross or the mark of Tav. The mark, which saved the Jews was the BLOOD (Ex. 12: 13) painted on the upper door post and on the two side posts (Ex. 12: 7). If it's necessary to see some Hebrew letter in that bloody motif, I think it's rather the modern square He, Het or Tav (different from the Paleo-Hebrew Tav). It's important to notice that the blood was the mark God was waiting for... not any bloody figure.

Verinen ristinmerkki saadaan kyllä loihdittua esiin pienellä tekstin kiertämisellä ja selittämisellä. Jos verinen jälki tehdään ainoastaan pihtipielten puoliväliin ja päällisen keskelle, josta luonnollisesti saattaa verta tippua myös kynnyksen keskelle, on luonnollista, että näiden pisteiden kautta piirretyt viivat muodostavat ristin. MUTTA täyttääkö se Jumalan käskyn, joka kuului: "sivelkööt sillä (verellä) molemmat pihtipielet ja ovenpäällisen" (2. Moos. 12: 7).

Truly it's possibly to conjure the mark of a cross if you want to explain and avoid the written text. If you paint only one spot on both side posts approximately in the middle of them and one fleck on the upper post and of course you find also some bloody drops on a threshold, then a cross is formed of the lines drawn through those four dots. BUT does it fit God's advice, for he said: "on the two side posts and on the upper post of the houses" (Ex. 12: 7).

Ristiä perustellaan myös Kainille annetulla merkillä. Mutta raamatun kertomuksessa ensimmäisestä veljessurmasta ja Kainille annetusta merkistä en löydä mitään mainintaa siitä, että merkki olisi ollut juuri risti (1. Moos. 4. luku). 

A cross is argued also by the mark of Cain. But I can't find any mention of a cross in the story of the murder of Abel and of Cain's mark (the 4th chapter of Genesis).

Mielestäni Jumala ei olisi ollut lainkaan tasapuolinen Abelia ja Kainia kohtaan, mikäli HÄN olisi se, joka sanoi: "kuka ikinä tappaa Kainin, hänelle se pitää seitsenkertaisesti kostettaman" (1. Moos. 4: 15). Abel oli juuri tapettu, eikä hänen kuolemaansa  kostettu edes yhtä kertaa Kainille! Kostaako rakastava Jumala ylipäätään jotakin? 

I think that God is not fair towards Abel and Cain if He is the one who said: "whosoever slayeth Cain, vengeance shall be taken on him sevenfold" (Gen. 4: 15). Abel had just been killed, but vengeance was not taken on Cain... not even once! Is vengeance at all the task of the loving God?

Kain itse suhtautui veljensä kuolemaan ja omaan hirmutekoonsa hyvin välinpitämättömästi ja tietämättömyyttään valehdellen (1. Moos. 4: 9). Hän ei osoittanut mitään katumuksen merkkejä, mutta murehti kyllä omaa tulevaa kohtaloaan. Olisiko OIKEUDENMUKAINEN JUMALA antanut Kainille  anteeksiannon ilman minkäänlaista katumusta tämän puolelta?

Cain's attitude towards Abel's death and his own crime was careless and and he lied to God (Gen. 4: 9). He didn't regret at all his awful act but he was worrying about his own fate and future. Did the FAIR GOD forgive Cain without any regret on Cain's side?

Jumalan armo ja anteeksianto on kyllä ehdottomasti tarjolla jokaiselle syntiselle, mutta sen vastaanottaminen edellyttää syntiseltä itseltään syntinsä tunnustamista ja hylkäämistä (Sanal. 28: 13; 1. Joh. 1: 9). Täyttikö Kain tämän ehdon?

God's grace and forgiveness is surely available for every sinner, but every sinner must confess and forsake his sins in order to get God's mercy (Prov. 28: 13; 1. John 1: 9). What did Cain?

Kertomus Kainista ja Abelista rinnastuu mielestäni Paavalin käyttämään käsitteeseen "ensimmäisestä ja viimeisestä Adamista" (1. Kor. 15: 45). Paradoksaalista tässä kertomuksessa on se, että oikean uhrin tuonut Abel menetti henkensä. Abel edustaakin Jeesusta, joka toimii aina oikein ja tuo Jumalaa miellyttävän uhrin, mutta joutuu kantamaan meidän syntimme. 

I think that the story about Cain and Abel could be compared with Paul's concept when he speaks about "the first and the last Adam" (1. Cor. 15: 45). It is paradoxical that Abel gave a suitable sacrifice but he was murdered. Abel represents Jesus, who acts always right but was forced to carry our sins.

Sen sijaan Kain edustaa langennutta ihmiskuntaa. Meidän parhaatkin yrityksemme miellyttää Jumalaa ovat vain virheellisiä uhreja. Jokainen Kain... jokainen langennut ihminen... saa uuden mahdollisuuden Veljemme Jeesuksen ansiosta. Mutta emme voi sitten enää lähteä kulkemaan "7-kertaista koston tietä", mikäli haluamme lunastaa itsellemme sen voiton, jonka Jeesus on meille hankkinut. 

But Cain represents the fallen mankind. Our best attempts to please God are just fallacious sacrifices. Every Cain... every fallen human being... gets a new chance because of our Brother Jesus. But then we can't leave to go on a way of "the sevenfold vengeance" any more, if we want to acquit the victory our Jesus has acquired for us.

Palataanpa takaisin juutalaisiin ja Jerusalemin temppeliin, jossa ylipappi vihmoi verellä ristinmerkin (Jumalan Nimen) arkin päälle kerran vuodessa Suurena Sovituspäivänä. Juutalaiset uskoivat, että risti varjeli heitä, koska he olivat sen edessä, ja että se oli kirous muille kansoille, koska he olivat ristin takana. Voisiko tuollainen ajattelu ja oppi olla lähtöisin taivaasta (vrt. Joh. 3: 16)?  

Let's turn back to the Jews and the temple of Jerusalem, where the high priest drizzled with blood the mark of the diagonal cross (God's Name) on the arch once a year in the Atonement Day. The Jews believed that the cross sheltered them, because they were before the cross but the cross was a curse for other nations, for they were behind the cross. Could it be that this kind of thinking and doctrine is from heaven (compare John 3: 16)? 

Ristin "edessä" ja "takana" oleminen tuo mieleeni erään raamatun tekstin, joka kertoo samanlaisesta asetelmasta. Teksti on 2. Moos. 14: 19 - 21, ja kuuluu seuraavasti: "Niin Jumalan enkeli, joka oli kulkenut Israelin joukon edellä, siirtyi kulkemaan heidän takanansa; ja pilvenpatsas siirtyi heidän edeltänsä ja asettui heidän taaksensa ja tuli egyptiläisten joukon ja Israelin joukon väliin; ja pilvi oli pimeä noille ja valaisi yön näille. Näin koko yönä toinen joukko ei voinut lähestyä toista. Ja Mooses ojensi kätensä meren yli. Niin Herra saattoi vahvalla itätuulella, joka puhalsi koko yön, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi; ja vesi jakautui kahtia."

The concept about "before" and "behind" the cross reminds me of another Bible text telling about  similar divided position. The text is Ex. 14: 19 - 21 and goes like this: "And the angel of God, who went before the camp of Israel, removed, and went behind them; and the pillar of the cloud went from before their face, and stood behind them: And it came between the camp of the Egyptians and the camp of Israel; and it was a cloud and darkness [to them], but it gave light by night [to these]: so that the one came not near the other all the night. And Moses stretched out his hand over the sea, and the LORD caused the sea to go [back] by a strong east wind all that night, and made the sea dry [land], and the waters were divided."

Sama teksti hepreaksi:
The same text in Hebrew:
ויסע מלאך האלהים ההלך לפני מחנה ישראל וילך מאחריהם ויסע עמוד הענן מפניהם ויעמד מאחריהם׃ ובא בין מחנה מצרים ובין מחנה ישראל ויהי הענן והחשך ויאר את הלילה ולא קרב זה אל זה כל הלילה׃ ויט משה את ידו על הים ויולך יהוה את הים ברוח קדים עזה כל הלילה וישם את הים לחרבה ויבקעו המים׃

Tästä tekstistä on muodostettu omituinen jatke Jumalan nimeen... Tetragrammiin. Heprean teksti sisältää 216 konsonanttia, jotka on ensin sekoitettu ja sitten koottu uuteen järjestykseen. Shem ha-Mephorash on laajennettu ja jaettu Jumalan nimi.
Koko komeus näkyy seuraavassa kuvassa:

A curious extension to God's name... Tetragrammaton... has been made from this text. There are 216 consonants in the Hebrew text, which have first been mixed and then put in a new order. Shem ha-Mephorash is an extended and divided name of God. The whole thing is in the next picture.

216 konsonantista on muodostettu 72 kolmikirjaimista nimeä, jotka LAAJENTAVAT Jumalan nimeä (Tetragrammia). Sitten nuo 72 nimeä on JAETTU neljään ryhmään TETRAGRAMMIN neljän kirjaimen mukaan, jolloin kutakin Tetragrammin konsonanttia kohti tulee 18 nimeä.

From 216 consonants have been made 72 three-lettered names EXTENDING God's name (Tetragrammaton). Then those 72 names have been DIVIDED into four groups after the four consonants of the Tetragrammaton... 18 names in every group.

Nimien joukosta löytyy meillekin tuttuja pakanajumalia mm. Hari (hindujen Hare = Herra), Keli (hindujen jumalatar Kali), Aum (hindujen pyhä sana Aum), Nith (egyptiläinen jumalatar Nuit), Rah (egyptiläinen jumala Ra).

Among those names there are well-known pagan gods for example: Hari (the Hindu Hare, Lord), Keli (the Hindu goddess Kali), Aum (the Hindu holy word Aum), Nith (the Egyptian goddess Neith), Raah (the Egyptian god Ra).

Jahve siis jakaa ihmiset, mutta yhdistää epäjumalat!

It seems that Yahweh divides people but joins pagan idols.

Jumala, joka jakaa ihmiset oikeutettuihin ja epäoikeutettuihin, siunattuihin ja kirottuihin, on יהוה eli Jahve/Jehova. 

God who divides people to the justified and to the  unwarranted, to the blessed and to the cursed... he is יהוה or Yahweh/Jehovah. 

Mutta mikä on rakastavan Jumalan merkki?  Luulen, että Mooses teki jo sellaisen erämaassa (4. Moos. 21: 8). Merkin nimi on Nehustan, ja näen sen sieluni silmin näin.

But what is the mark of the loving God? I think that Moses made it already in the wilderness (Num. 21: 8). It's called Nehustan, and this is how I see it in my mind.

Tällaisena Nehustan on sopusoinnussa Eedenissä annetun lupauksen kanssa "hän on polkeva rikki sinun pääsi" (1. Moos. 3: 15). Pelastuksemme pohjautuu täydellisesti JEESUKSEN VOITTOON, ja tuon voiton symboli on KUOLLUT KÄÄRME. ELÄMÄ on voittanut Kuoleman Jeesuksessa, joka turvautui kaikessa ikuisesti olevan Jumalan, Ehjeen, voimaan.

This kind of Nehustan fits the promise of Eden "(it) he shall bruise thy head" (Gen. 3: 15). Our salvation is totally based on THE VICTORY OF JESUS, and the  symbol of this victory is A DEAD SERPENT. LIFE has defeated Death in Jesus, who always invoked to the power of the eternally existing God, Ehyeh.

Mooses teki erämaassa vaskikäärmeen kansaa kiusanneen tappavan taudin aiheuttajasta... käärmeestä. Kun juutalaiset nostivat katseensa Nehustaniin, he parantuivat taudista. Parantava usko perustui tietoon, että KAIKEN YLÄPUOLELLA ON OLEMASSA käärmeen VOITTAJA!

Moses made a bronze serpent in the wilderness when people were ill and died because of serpents. When the Jews raised their heads and looked at Nehustan they were healed. The healing faith was based upon the fact that ABOVE EVERYTHING THERE IS THE WINNER of the serpent.

Nehustan, joka viittaa Jeesuksen ristiin, on Jumalan merkki, Jeesuksen merkki... ja myös Abelin merkki. (Miten se siis voisi olla Kainin merkki?) Viaton uhri (Jeesus) kukisti vihollisista suurimman... Perkeleen ja Kuoleman. Voiton merkki on korotettu tangon päähän eli niin korkealle, että koko maailma voi nähdä sen.

I think Nehustan, which refers to the cross of Jesus, is God's marking, the symbol of Jesus... and Abel's mark as well (How could it be Cain's mark?). An innocent victim (Jesus) defeated the grandest enemy... the Devil and the Death. The sign of the victory has been raised on a pole or so high that every man can see it.

Juutalaiset saivat erikoisaseman kaikkien kansojen keskuudessa, koska maailman Vapahtaja syntyi heidän keskuudestaan. Mutta mikä esti heitä tunnistamasta Messiasta/Vaimon Siementä? Liekö syynä ollut heidän oma omat inhimilliset tulkintansa Jumalan sanoista!

The Jews got a special position among all nations, because the Redeemer of the world was born from them. But what was the reason that they didn't identify the Messiah/ the Seed of Woman? Could it be  their human interpretations of God's words!

Ehjeen ylivertaisuus * The excellence of Ehyeh

Joidenkin henkilöiden näyttää olevan lähes mahdotonta hyväksyä ajatusta, että "Minä Olen" on Jumalan nimi 2. Moos. 3: 14:ssa. Olen saanut useita kirjeitä, joissa tätä seikkaa on yritetty epätoivoisesti kumota. En tiedä varmasti, mikä noiden kirjoitusten perimmäinen tarkoitus on ollut, mutta ne ovat vain vahvistaneet minun uskoani ainutkertaiseen Jumalaan ja siihen, että hän esitteli itsensä Moosekselle juuri tuolla sanalla אהיה  Ehjee = Olen.

It seems to me that it's almost impossible for some people to admit that "I Am" is God's name in Ex. 3: 14. I have got many letters with a desperate attempt to cancel this thing. I'm not sure of the deepest purpose of those letters, but they have only strengthened my faith on the unique God and that he introduced himself to Moses with the word אהיה Ehyeh = I Am.

Koko ihmiskunta on saanut raamatun tekstit juutalaisten kautta ja heidän kielillään kirjoitettuna (aramea ja heprea). Juutalaiset itse pitävät sanaa אהיה Ehjee yhtenä Jumalan nimistä, samoin myös sanoja אהיה אשר אהיה Ehjee asher Ehjee = Olen joka Olen (2. Moos. 3: 14). Luulisi sentään juutalaisten ymmärtävän parhaiten omaa kieltään!

The whole mankind has got the Bible texts through the Jews written in their languages (Aramaic and Hebrew). The Jews themselves think that אהיה Ehyeh is one of God's names as well as the words
אהיה אשר אהיה Ehyeh asher Ehyeh = I Am that I Am (Ex. 3: 14). I think the Jews know best their own language!

Jumalan vastaus Moosekselle on mielestäni mitä osuvin ja ainoa oikea. Muistakaamme, että Israelin kansa eli Egyptissä lukemattomien epäjumalien keskellä, ja niiden palvonta kosketti kaikkea inhimillistä elämää yötä päivää, vaikka ne ovat täysin OLEMATTOMIA jumalia. Olemattomien jumalten palvonta on petollista ja vaarallista, sillä eksyttävän Sielunvihollisen joukot tulivat mielellään mukaan sellaiseen leikkiin. 

I think God's answer to Moses is most striking and the only true one. Let's remember that the Israelis were in Egypt among uncountable idols and they worshiped them always day and night, although they are totally NONEXISTENT idols. It's misleading and dangerous to worship such nonexistent things, for the troops of the Enemy like to partake in such a play.

Mooseksen tehtävä oli johtaa Israelin kansa pois epäjumalanpalvonnan keskeltä takaisin maahan, joka oli luvattu heidän esi-isälleen Aabrahamille. Tuntien varsin hyvin Egyptin tavat ja Israelin kansan tottumukset ja olot, Moosekselle oli todella tärkeää tietää, mikä Jumala hänelle puhui palavasta pensaasta.

Moses had to lead the Israelis out of the Egyptian paganism to the country, which was a promise for Abraham. Moses knew very well the Egyptian habits and the customs and circumstances of the Israelis and therefore he had a good reason to know who was the God speaking to him in a burning bush.

Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka minä olen". Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne" (2. Moos. 3: 14).

God said to Moses: "I AM THAT I AM: And he said, Thus shalt thou say to the children of Israel, I AM hath sent me to you (Ex. 3: 14).

ויאמר אלהים אל משה אהיה אשר אהיה ויאמר כה תאמר לבני ישראל אהיה שלחני אליכם׃

Jumala halusi kiinnittää Mooseksen huomion tosiaisioihin tarujen ja magian sijaan, sillä HÄN ON AINOA TODELLINEN JUMALA KOKO UNIVERSUMISSA. 

God wanted to turn Moses to realize the facts instead of tales and magic, for HE IS THE ONLY TRUE GOD IN THE WHOLE UNIVERSE.

Kun Jumala viittasi Aabrahamiin, Iisakiin ja Jaakobiin (2. Moos. 3: 15), hän halusi vakuuttaa Mooseksen myös siitä, että hän on se sama Jumala, joka oli heidän esi-isiensä kanssa.  

When God referred to Abraham, Isaac and Jacob (Ex. 3: 15), he wanted to convince Moses that he is the same God, who was with their forefathers.

Hepreankielisessä tekstissä on säilynyt todisteita siitä, että Israelin esi-isien piti tuntea Ehjee eli ainoa tosi Jumala.

In the Hebrew text there are still proofs that the forefathers of Israel should have known Ehyeh or the only true God.

1. Moos. 26: 3:

"Oleskele muukalaisena tässä maassa, ja minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Aabrahamille."

Gen. 26: 3:

"Sojourn in this land, and I will be with thee, and will bless thee: for to thee, and to thy seed I will give all these countries, and I will perform the oath which I swore to Abraham thy father."

גור בארץ הזאת ואהיה עמך ואברכך כי לך ולזרעך אתן את כל הארצת האל והקמתי את השבעה אשר נשבעתי לאברהם אביך׃

1. Moos. 31: 3:

"Ja Herra sanoi Jaakobille: "Palaja isiesi maahan ja sukusi tykö. Minä olen sinun kanssasi."

Gen. 31: 3:

"And the LORD said to Jacob, Return to the land of thy fathers, and to thy kindred; and I will be with thee."

ויאמר יהוה אל יעקב שוב אל ארץ אבותיך ולמולדתך ואהיה עמך׃

Heprean kielessä käytetään hyvin harvoin olla-verbiä, ja näissäkin em. teksteissä asia olisi voitu ilmaista "minä kanssasi" -tapaan, mutta niissäpä onkin sana אהיה!

The verb "to be" appears very seldom in Hebrew and the subject in these texts above could have been expressed like "I with you", but there is the word אהיה!

Siis myös Aabraham, Iisak ja Jaakob tunsivat ainoan ylivertaisen Jumalan, EHJEEN!

Therefore even Abraham, Isaac and Jacob knew the only excellent God, EHYEH!

Joko tunnet Isän * Do you know the Father already

Seuratessani tällä viikolla, miten tyttäreni opettaa omalle 1-vuotiaalle tyttärelleen vauvalukemista Glenn Domanin metodin mukaan, olen saanut syvän hengellisen opetuksen. 

In this week I have been listening when my daughter teaches her own 1-year old daughter to read according to the method of Glenn Doman and I have got a deep spiritual lesson.

Vauvalukemisen opetus aloitetaan tutuimmista sanoista ja niitä toistetaan säännöllisesti. 
Mitkä ovat lapsen tutuimpia sanoja? Luonnollisesti lapsen oma nimi, ja sen jälkeen sanat "äiti", "isä", "tutti" jne.

Baby-reading begins with the most familiar words which are repeated regularly. But which are the most familiar words to a baby? Naturally own name and after that the words "mom", "dad", "dummy" etc. 

Lapsi oppii tunnistamaan omat vanhempansa ensimmäiseksi sanoilla "äiti" ja "isä"... eikä heidän etunimillään, sillä ne tulevat kuvaan vasta paljon myöhemmin.

A child learns to identy his/her own parents at first with the words "mom" and "dad"... not by their forenames, for they'll come much later.

Kun ajattelen Jeesusta ja hänen opetuksiaan Jumalasta, huomaan, että sana, jota hän käyttää Jumalasta, on aina "ISÄ". 

When I'm thinking Jesus and his teachings of God, I notice that the word he uses about God is always "FATHER". 

Tarvitseeko Jumala nimeä? Tarvitseeko universumin ainoa todellinen Jumala erisnimen? Eikö meille riitä sana "ISÄ"?

Does God need a name? Does the only God in this universe need some proper noun? Isn't "FATHER" enough for us?

Eläkäämme rohkeasti isä-lapsi-suhteessa suuren Jumalamme kanssa Jeesuksen esimerkkiä seuraten!

Let's live bravely in a father-child-relationship with our great God following the example Jesus gave us!

Lapselle on tärkeintä, että äiti ON ja että isä ON OLEMASSA... riippumatta siitä, minkä nimisiä he ovat. Jumalan oleminen on meille jokaiselle elintärkeä asia. Siksi kai Jumala sanoi Moosekselle: Minä Olen.

It's the most important thing for a child that his/her mother IS and that his/her father EXISTS... no matter what are their names. God's existence is an essential thing for everybody's life. Maybe it was the reason that God answered Moses: I Am.

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

RAKASTAN SINUA, ISÄ!
I LOVE YOU, FATHER!

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3