Kysyn vain * Just asking

Heprean kielen erilainen rakenne ihmetyttää ja ihastuttaa minua siinä määrin, että mietin ja kyselen itseltäni, mahtaako se olla peräti maailman ensimmäinen kieli. Tiedän kyllä, että "virallisesti" heprean kielen ajatellaan syntyneen noin 1200 e.Kr.

I have been wondering the specific structure of Hebrew and I'm so fond of it that I'm just asking, could it be the very first language of the world. I do know it's "officially"said that Hebrew got it's beginning about 1200 B.C. 

Mutta eihän maailmassa ole tarvinnut olla kuin muutama yksilö/perhe, jotka ovat säilyttäneet mahdollisen alkuperäisen puhetavan omassa piirissään, josta se on sitten jonkun onnellisen sattuman johdosta levinnyt saavutettuaan suuremman yleisön suosion... ehkäpä juuri Israelin kansan exoduksen aikoihin. 

But I think that even some individuals/families could have preserved the original speech and maybe some happy accident have caused to spread it out to popularity of a larger population... perhaps in the time of the Jewish exodus.

Kun tarkastelee Vanhassa Testamentissa kerrottua sukupolvien ketjua, tulee mieleen, että alkuperäinen kieli on voinut säilyä ensin 10 patriarkan perheissä. Patriarkoista viimeinen oli Nooa, joka eli vedenpaisumuksen jälkeen vielä noin 300 vuotta. Tuona aikana ehti syntyä myös Israelin kantaisä, Aabraham. Vaeltaessaan Kaldean Uurista Luvattuun Maahan hän kulki Harranin kautta. Miksi? Tapasiko hän siellä kenties Nooan?

When checking through the chain of the human generations I thought that perhaps the families of the ten patriarchs kept the original language. Noah was the last patriarch and he lived about 300 years after the Flood. During that period Abraham, the forefather of Israel, was born. When he travelled from Ur of the Chaldees to the Promised Land he walked via Haran. Why? Did he met Noah there?

No, tämä on nyt vain tällaista ajatusleikkiä ja kysymyksiä, joihin kukaan ihminen ei voi antaa varmaa vastausta. Mutta heprean kielen rakenne on hyvin inspiroiva, ja se nostaa ajatukset irti maasta.

Of course I'm just asking and playing with questions  never to bee answered surely by a human being. But the structure of Hebrew is very inspiring and it makes my thoughts to fly.

Tosiasia kuitenkin on, että raamatun noin 23000 jakeessa on noin 72000 verbiä, mikä merkitsee keskimäärin kolmea verbiä jaetta kohti. Verbien oikea ymmärtäminen on siis äärimmäisen keskeistä heprean kielessä.

But the fact is that in about 23000 verses of the Bible there are about 72000 verbs, and it means on average three verbs per a verse. Therefore a right understanding is an extremely important thing in Hebrew.

Aivan ensimmäinen verbi esiintyy luomiskertomuksen alussa, ja se on luoda-verbi. Mutta kaiken luodun elämä on lähtöisin Jumalasta, ja kaikki luodut ovat täysin riippuvaisia hänen OLEMISESTAAN. Siis OLLA-verbi (hepreaksi היה ... eli sama verbi, jonka yksikön ensimmäisen persoonan muoto on אהיה ehjee) on ikään kuin elämän lähtökohta.

The very first verb appears in the creation story and it is the verb "to create". But every creature's life comes from God and is depending on his BEING. Therefore the verb "to be" (היה in Hebrew... the same verb from which אהיה ehyeh is derived) is as if the starting point of life.

Olen ihmetellyt, miksi tuo verbi ei kuitenkaan näy heprean persoonapronominien yhteydessä, ja olen nähnyt maailman alun ikään kuin uusin silmin.

I have been wondering why the verb "to be" doesn't appear with the personal pronouns in Hebrew, and I have seen the beginning of the world with new eyes.

Niin kauan kuin Jumala oli yksin, ei tarvittu myöskään mitään kommunikointia. Mutta välittömästi siinä "moraculassa" eli silmänräpäyksen murto-osassa, kun Luoja loi ensimmäisen olennon, syntyi myös tarve kommunikoinnille ja kielelle. Luojan ominaisuudessa Jumala on tietenkin maailmankaikkeuden ensimmäinen "minä", ja ensimmäinen luotu olento on "sinä", ja toinen luotu olento on "hän". Kun luotuja olentoja oli suurempi määrä, syntyivät myös käsitteet "me", "te" ja"he".

As long as God was alone, there was no need of communication. But in the first "moracula" or in the fraction of an eyeblink when God made the first creature even communication and language were needed. Of course as a creator God was the very first "I" in the universe, and the first creature was then "you" and the second creature was "he". When there were several creatures even the terms like "we", "you" and "they" were needed.

Koska Jumala loi kaikki elävät olennot ikuisiksi, kuoleman käsitettä ei tunnettu, ja kaikkia yhdistävä tekijä OLEMINEN oli itsestäänselvyys. Siinä olotilassa oli tarpeetonta käyttää olla-verbiä viittaamaan kunkin yksilön olemiseen. Silloin riitti pelkkä persoonapronomini. 

Because God gave eternal life to his creatures the concept of death was unknown and BEING, the unitive factor, was a self-evidence. In such conditions there was no need to use the verb "to be" when speaking about the being of the single ones. The personal pronous were enough.

Koen siis heprean kielen rakenteen tuovan terveisiä ajalta ennen syntiinlankeemusta, ja siihen näyttää  kietoutuvan viestejä ihmiskunnan historiasta.

I think that the structure of Hebrew is bringing regards from the time before the Fall and messages of the human history seem to be intertwined in it.